15.02.2014

Autoverolakia ja sen tulkintaa on jouduttu useita kertoja korjaamaan vuosien 2002 ja 2013 välisenä aikana. Syynä on ollut verotuksen syrjivät vaikutukset. Vaikka ELV on kuopattu, nyt kiistellään siitä, kuinka pitkältä ajalta verotuspäätökset on korjattava.

Autoverotusta koskevien kiistojen kohteena ovat olleet käytettynä tuotujen autojen markkina-arvon määrittely, autoveroprosentti, autoverolle määrätty arvonlisävero eli ELV sekä kiista siitä, kuinka pitkältä ajalta tulee taannehtivasti  korjata virheelliset verotuspäätökset.

ELV ja sen palauttaminen

Pitkäaikaisin kiista on koskenut autoverolle määrättyä arvonlisäveroa. Vaikka autoverotusta oli muutettu autoverolle määrätty ELV jätettiin ennalleen.

Euroopan Yhteisön tuomioistuin totesi 19.3.2009, että Suomen autoverotuksen ELV johtaa  muiden kuin arvonlisäverovelvollisten EU:n alueelta Suomeen ajoneuvoja tuovien verosyrjintään. He eivät ole voineet vähentää veroa omassa verotuksessaan.

Päätöksen jälkeen ELViä palautettiinkin vuosina 2006 - 2009 tuoduista autoista eli siltä ajalta, kun autoverotuksen oikaisu- ja muutoksenhakuaikaa oli vielä jäljellä.

Menettelystä säädettiin erillislaki. Palautukset maksettiin poikkeuksellisesti Verohallinnon kautta hyödyntämällä sen tietoja verovelvollisten osoitteista ja pankkitileistä vaikka palautuspäätökset teki tulli.

Veron palauttamista koskeva ajallinen rajaus johti valituksiin. Myös eduskunnassa käsiteltiin lakialoitetta erillislain säätämiseksi  vuosina 2002 - 2005 autoverolle kannetun arvonlisäveron suuruisen veron palauttamiseksi yksityistuojille viran puolesta.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU-oikeuden vastaisesti kannetut verot on palautettava verovelvollisille. Valtionhallinto perusteli palautuksen rajaamista vain neljään vuoteen EU-tuomioistuimen vakiintuneella ratkaisulinjalla.

EU-oikeuden vastaisesti kannetut verot palautetaan kansallisten muutoksenhakusäännösten puitteissa, ja palauttaminen voidaan rajoittaa kohtuulliseen aikaan. Suomessa yleisesti sovellettu verotuksen muutoksenhakuaika on oikeuskäytännössä hyväksytty tällaiseksi määräajaksi.
Palautettavasta rahamäärästä 70-100 miljoonaa euroa, ei tehty suurta numeroa.

Ennen vuotta 2006 auton tuoneet yksityistuojat, jotka olivat maksaneet autoverolle ELV:n hakivat Korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) veropäätöstensä purkua. Se hylkäsi purkuhakemukset ja katsoi, ettei EU-oikeus edellytä verojen palauttamista pidemmältä ajalta. Asia tuli hallinnollisesti siten loppuun käsitellyksi.

Sitten asia vietiin yleiseen tuomioistuimeen. Nyt kantajat vaativat valtiolta heiltä ennen vuotta 2006 perittyjä ELVejä vahingonkorvauksena. Helsingin käräjäoikeus antoikin päätöksen, jossa valtio tuomittiin maksamaan elv:n suuruinen määrä vahingonkorvauksena tuojalle. Hovioikeus ja korkein oikeus vahvistivat tuomion.

Korkein oikeus katsoi valtion vahingonkorvausvelvollisuutta koskevassa asiassa 5.7.2013 antamassaan ratkaisussa (KKO 2013:58) , että autoverolle määrätyn arvonlisäveron periminen on ollut siinä määrin ilmeisellä tavalla syrjivää verotusta, että valtio on velvoitettu korvaamaan käytetyn ajoneuvon maahantuojalle aiheutettu vahinko.

Tämän jälkeen ryhdyttiin vaatimaan, että KHO:n on purettava 12.12.2006 antamansa päätös. Asiasta saatiinkin uusi päätös aivan vuoden 2013 lopulla.

KHO katsoi, että mahdollisuutta vaatia valtiolta peritty elv  vahingonkorvauksena  unionin oikeuden vastaisesta päätöksestä on pidettävä hallintopäätösten purkamisesta erillisenä kysymyksenä. Purkua koskeva asia oli ratkaistava hallintolainkäyttölain purkua koskevien säännösten perusteella.

KHO myönsi, että sen antama päätös rikkoi unionin oikeutta. Siksi voitiin katsoa, että hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädettyjen päätöksen purkuedellytysten lähtökohtaisesti täyttyneen.

• Mutta KHO totesi, että purkuedellytyksiä arvioitaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon myös asiassa sovellettavaksi tuleva hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentin säännös. Siinä todetaan, että  päätös, jonka purkamista haettu yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun päätös sai lainvoiman, voidaan purkaa vain erityisen painavista syistä.

• KHO katsoi, että lainvoimaisen hallintopäätöksen purkaminen perustuu viime kädessä KHO:n  kokonaisharkintaan. Koska unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole edellyttänyt lainvoimaisen hallintopäätöksen purkamista siinäkään tapauksessa, että sen on katsottava rikkoneen unionin oikeutta,
• ja lisäksi se, että eduskunta on elv:n palautuslakia (822/2009) säätäessään rajoittanut tuomion C-10/08 takautuvat vaikutukset pääasiassa vuonna 2006 ja sen jälkeen maksuunpantuun elv:iin,
  ei päätöksen KHO 2006:95 purkamiselle ollut esitetty hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä. Siksi purkuhakemus hylättiin.

Käräjäoikeuksissa on parhaillaan vireillä vasta hiljattain nostettuja
uusia kanteita, joissa valtio on vastaajana esittänyt vanhentumisväitteitä ja joissa käräjäoikeus joutuu ottamaan kantaa sekä absoluuttiseen 10 vuoden että erityiseen kolmen vuoden vanhentumisaikaan.

Käräjäoikeustason ratkaisuja on odotettavissa vuoden 2014 puolella. On mahdollista, että ne tulevat lopullisesti lainvoimaisiksi vasta hovi- tai korkeimman oikeuden ratkaisujen jälkeen myöhemmin.

Tulli on kaiken varalta jo kesällä 2013 kehottanut ennen vuotta 2006 autonsa tuoneita tekemään Tullille osoitetun korvausvaatimuksen, jolla velan vanhentuminen katkaistaan. Näitä vaatimuksia on tullut
Tulliin noin 10 000. Ne odottavat käsittelyä, sillä Tulli odottaa yleisten tuomioistuinten kantaa vanhentumiseen, joiden toimivaltaan vanhentumislain soveltaminen näissä tapauksissa kuuluu.